Muistatko? Do You Remember?

Sinä Kysyit minulta, Veli, Kuinka viitsin vielä puuhata ja ahertaa Karjalan hyväksi. Sinä ivaat minua ja henkistä taisteluamme. Sinä et pidä sotana sotaa aivoilla ja sydämmellä, mutta vain sotaa ruudilla ja raudalla...Ja Sinä kysyt vielä, miltä tuntuu taistella kynällä ja sanalla sellaisen miehen, jolla takavuosina oli onni ouristaa kivääriä poskea vasten Karjalan äärettömissä metsissä...Ja sinä kysyt: Muistatko?

You asked me, brother, why I still want to work for Karelia. You insult me and our spiritual fight.
You do not consider war with brains and hearts as a realwar, but only real war for u is with gunpowder and iron...and you still ask, how it feels like to fight with pen and word? You give that question to a man who had enjoyment to put a riffle against his cheek in neverending forests of Karelia...and you keep asking: do you remember?

Veli edesmenneiltä vuosilta! Minä muistan, ja juuri siksi minä edelleen tasitelen. Sinä halveksit henkistä sotaa. Sanon Sinulle: niin halveksin ennen minäkin, mutta nyt en, sillä tiedän nyt, mitä henkinen sota saattaa merkitä sielulle ja ruumille. Minä tiedän, että tarvittiin Suomen ja Karjalan sodissa ennen urhoollisuutta - enemmäm tarvitaan tässä sodassa, jota nyt käymme. Tiedän, että tarvittiin ennen sitkeyttä ja altista mieltä - enemmän, paljon enemmän nyt. Tässä sodassa et näe miehen kaatuvan luodin tieltä, mutta Sinun täytyy uskoa. Tässä sodassa ei kourista kätesi voitetun lipputankoa, ja kuitenkin jaksat Sinä toivoa. Tässä sodassa ei jaa nälkäinen toverisi viimeistä leipäkannikkaansa kanssasi eikä suojaa viluasi viittansa liepeellä, ja kuitenkin Sinulla on voimaa rakastaa. Tässä sodassa ei ole vain vierasheimolainen vihollisenasi, vaan oma veli ja sisar. Tässä sodassa ei huppelehdi hurmeesi raudan lyömästä, vaan polttelee ja karvastelee silti, niin kauan kuin sydämmesi elää.

Brother from the past! I do remember, and that is why I still fight. You despise spiritual war. I tell you: I despised it too before, but not anymore, because I know what a spiritual war may mean to the body and soul. I know that bravery was needed in wars in Finland and Karelia, but bravery is needed more in this war that we fight. I know that stubborness and open readiness was needed, but those are needed now even more. In this war you will not see a man falling down in the front of an incoming bullet. You have to believe that in whis war your hand will not crab enemy's flag pole, and still you can have the faith. In this war your hungry mate will not share his last piece of bread with you and his clothes will not cover you from the cold, and still you have the strength to love. In this war your enemy is not only the one from the other tribe, but your own brother and sister. In this war your blade will not be covered with blood, but it still burns you inside, as long as you live.

En tiedä, ymmärrätkö minua. En tiedä, käsistätkö minua, kun sanon, että siksi taistelen edelleen, koska muistan. Ja tahdon kysyä Sinulta samaa, mitä Sinä minulta: Muistatko? Muistatko sinä? Muistatko, kuinka nuori veri kolmena sotavuotena vuoti Vienan ja Aunuksen erämaissa - hukkaan, kuten näytti, ja kuinka kuitenkin oltiin valmiit vuodattamaan omat sydänveret kuiviin? Muistatko, kuinka turhaan koettivat sormesi tukkia vuonna 1918 Vuokkiniemellä toverimme haavasta syöksyvää verta ja kuinka sieraimemme ahmivat ruudin tuoksua ja sydän sykki taistelun riemua, kun syöksyimme Tuuloksessa vuonna -19 ryssien piikkilankojen läpi? Muistatko voiton huumaa heidän vallinsa harjalla, konsa oli lyöty vihollinen kymmenkertainen? Muistatko, kuinka jäi silloin riippumaan lankojen piikkeihin Phjanmaalta poika- kolmetoistavuotias? Muistatko, kuinka olimme pakotetut astumaan Suomeen menevään laivaan Vitelessä? Muistatko, mitä von Herzen puhui silloin ryysyjoukolle, joka kerran järjestyksessään ol hirmuinen? Muistatko, kuinka silloin syrjään menimme ja salaa itkimme? - Muistatko, kuinka toissa talvena jätimme verellä ostetun maan kylä kylältä ryssän käsiin? Muistatko, kuinka silloin poro karjalaiset syleilivät polviamme ja rukoilivat meitä jäämään? - Muistatko, kuinka nälän näännyttämiä, vilun vikomia, repaleisia sankareita ja puolialastomia naisia ja lapsia sortui Karjalan kinoksiin, konsa murskattu armeija ja kansa taivalsi via dolorosaansa Suomea kohti?

I do not know can you understand me. I do not know can you comprehend me, when I say why I still fight. And I want to ask you the same, what you ask me: do you rememeber? Do you remember, how youn blood was shed in three years of war in wildernesses of Viana and Aunus - for nothing, as it seems like to be. Still we were ready to shed our last drops of heart blood? Do you remember how your figers tried to shut for nothing our comrade's wound in Vuokkiniemi in 1918. Do you remember how our nostrils ate gunpowder air ja our hearts beat joy of battle when we attacked russkies bases in Tuulos in 1919. Do you remember the bliss when the enemy base was defeated and ten times larger enemy was beaten. Do you remember how 13 years old boy from Pohjanmaa was died on the bobwire? Do you remember how we were forced to get onboard to the ferry to Finland in Viteli? Do you rememebr what von Herzen said than to the group of beggars which might wqas terrible once. Do you remember how we step aside and secretly dried? - Do you remember how we left blood bought village one by one to the russkies two winters ago? Do you remember how poor Karelians kissed our knees and begged us to stay? - Do you remember how hungry and frozen heros and halfnaked women and children fell forever in snowpiles of Karelia and how the crushed army and people walked their via dolorosa towards Finland?

Sinä muistat, minä tiedän, että muistat, molemmat muistamme paljon, paljon enemmän, vaikka tekisi mieli unohtaakin joskus. Tiedän, että ymmärrät nyt, miksi edelleenkin taistelen. Etkä ainoastaan ymmärrä, vaan yhdyt samaan rintamaan ja samaan taisteluun.

You remember and I know that you rememebr. We both remember much and much more, even if it would be pleasant to forget. I know that now you understand why I still fight. And you don't only understand, but you will join us in the fight.

Elias Simojoki, Suomen Heimo, nro 8/1923