Me tahdomme

Tää kansamme kauan on kamppaillut,
se seissyt on ryssiä vastaan.
Se ei ole orjaksi antautunut,
ei luopunut kalleimmastaan.
Se ei ole tahrannut kunniataan,
vaan takaisin Suomellensa
se viha ja rakkaus rinnassaan
on vaatinut vapautensa.

Ne voittomme lunnaat jos kalliit lie,
niin sittenkin kesken on työmme,
ja kyynelin käyty jos onkin se tie,
niin kerran me vieläkin lyömme.
Niin kauan on iskevä Suomen mies
ja uhma sen kalvassa kestää
kuin katkee ne kahleet, kun kirpoo se ies,
mi heimomme herruutta estää.

Me kuulemme Karjalan kanteleen
viel' itkevän vangitun kieltä.
Käy veitsenä veljein se sydämeen
ja Kullervon nostaa se mieltä.
Me nousemme voimalla kirkastamaan
tään kansamme kauneinta unta,
ja kerran myös juhliva vapauttaan
Suur-Suomen on valtakunta!

Me tahdomme suureksi Suomenmaan,
me voitamme vastustajan,
ja Vienanlahdesta Laatokkaan
me piirrämme miekalla rajan.
Se meidän on veljinä velvollisuus,
tää, veikot, on tunnussana:
Suur-Suomelle aamu on koittava uus
viel' untakin kirkkaampana!